yöllä kun herään kaikki on hyvin sekunnin tai kaks
sit muistan ettei meit enää oo se on parempi, paljon parempi
näin, eikä kuitenkaan oo.
Tää tunne on jännä. Tää on samalla hyvin iloinen, mutta myös hyvin surullinen.
Mä en tiedä. Mä en osaa ajatella miltä tämä tuntuu. Hassua.
Oon just eronnu, enkä tunne mitään. En ahdistusta enää, en surua.
Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. En kuitenkaan tunne myöskään iloa.
Musta tuntuu nykyään hyvin usein etten jaksa, etten pärjää, ja haluaisin vaan pois.
Mutta mä tiiän että mä pärjään, mä oon pärjänny aina, joten miksen pärjäis nytkin?
Tää on vaan alotus, tänne en kirjottele mitenkään säännöllisesti, vaan sillon, kun on sanottavaa.
Tää on siis tunteidenpurkamisblogi, kirjotan tänne ilot, surut, kaiken.
Ilmoitan jo nyt tässä ,että suurin osa kuvista on We♥It -sivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti