i miss.

En tiedä miks, mutta mä en halua myöntää kellekkään kaipaavani aikaa,

jolloin mulla oli kaikki hyvin. Se saattaa johtuu siitä, että en muista milloin se oli.

Oliko se vasta äsken, oliko se vuosi sitten, oliko se kun synnyin?

En muista enää. Muistikuvat kaikesta hämärtyy.

Varjo laskeutuu ylleni. Se heittää kaapunsa päälleni, toivottaa hyvääyötä.

Se peittelee minut. Hukun mustiin kahleisiin, jotka ovat verhoutuneet ylleni.

En muista mitään. En tiedä mitään.

Olen yksin. Tässä. Nyt.

Mä en enää osaa ajatella asioita oikein. Mä en tiedä, mitä oon tehny väärin,

että menetän kaiken mun ympäriltä. Ehkä se vaan johtuu mun omasta tyhmyydestä.

Ainakin jos V:ltä kysytään.

Siitä tulikin mieleen, V ei oo harha. Se ei oo sitä. Tajusin sen ykspäivä, kun se kaato mut taas maahan.

Kaaduin, ja kun nousin, se nauro mulle. Nauro paskasesti.

Se ei oo harha. Se ei oo sitä.

Mulla on torstaina lääkearviointi. Mua pelottaa. Ne sano että mun lääkkeitä varmaan lisätään.

En halua. En halua syödä niitä. Haluun elää ilman niitä, normaalisti.

Mutta ei. Se ei ilmeisesti käy. Oon vitun väsyny kaikkeen.

aloitus

yöllä kun herään kaikki on hyvin sekunnin tai kaks

sit muistan ettei meit enää oo se on parempi, paljon parempi 

näin, eikä kuitenkaan oo.

Tää tunne on jännä. Tää on samalla hyvin iloinen, mutta myös hyvin surullinen.

Mä en tiedä. Mä en osaa ajatella miltä tämä tuntuu. Hassua. 

Oon just eronnu, enkä tunne mitään. En ahdistusta enää, en surua.

Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. En kuitenkaan tunne myöskään iloa.

Musta tuntuu nykyään hyvin usein etten jaksa, etten pärjää, ja haluaisin vaan pois.

Mutta mä tiiän että mä pärjään, mä oon pärjänny aina, joten miksen pärjäis nytkin?

Tää on vaan alotus, tänne en kirjottele mitenkään säännöllisesti, vaan sillon, kun on sanottavaa.

Tää on siis tunteidenpurkamisblogi, kirjotan tänne ilot, surut, kaiken.

Ilmoitan jo nyt tässä ,että suurin osa kuvista on We♥It -sivustolta.